Äidilläni on myös cavalier, jonka hommasimme hänelle salaa:) Tämä koiran hankinta on oma tarinansa:

"Äidiltä oli juuri kuollut vanha labbis, joka oli yksinään elävän äitini paras kaveri. Tiesimme, että parasta hänelle olisi saada uusi koira, mutta jos hänelle sitä ehdottaa niin hän ei suostu siihen sitten kirveelläkään. Täten siis saimme mieheni kanssa ajatuksen hankkia koira salassa. Tietoa ei voitu kertoa edes siskolleni, sillä pienikin tietovuoto saattaisi romuttaa koko idean. Rotuvalinta mietitytti, sillä äitini ei enää labradoria pennusta asti jaksaisi kouluttaa.  Cavalier nousi ylitse muiden luonteensa puolesta. 

Ongelmaksi kuitenkin muodostui, ettei pentuja ollutkaan niin vain saatavilla ja pentu oli saatava heti. Mitä pidemmälle aika Wiivin kuolemasta menisi, sitä vaikeampi uusi pentu olisi perusteltavissa äidilleni. No muutaman päivän metsästyksellä yksi vapaa luovutusikäinen pentu oli tiedossa. Ei muuta kuin samana päivänä katsomaan ja siis hakemaan.

Kirjoitin äidilleni kirjeen, jonka jättäisin oven taakse koiran kanssa. "Hei olen uusi ystäväsi! Tiedän, ettet pidä minusta vielä tänään, mutta anna minun jäädä yhdeksi yöksi niin katsomme sitten ystävyyttämme aamulla. "

Äiti löysi kirjeen + koiran ja siinä samassa alkoi kamala huuto. En ole koskaan kuullut äitini huutavan yhtä paljoa. Tunnen äitin hyvin ja tiesin, että tässä näin käy mutta huudon määrä silti yllätti. Pikku hiljaa huutoa tuli kuuntelemaan siskoni, joka asuu äitini naapurissa. Perässä marssivat Essi, Emppu ja Teemu (siskoni lapset). Kaikki muut olivat yllättyneitä ja ihastuneita, mutta äitini vain huusi. Toki yllättynyt hänkin oli:)

Kului ehkä puoli tuntia. Äiti istui sohvalla ja jatkoi mesoamista, mutta välissä näin kuinka hän katseli pentua hymyillen. Huomattuaan tämän hän jatkoi taas huutamista. Yritin perustella pennun hyötyjä parhaani mukaan, ja äiti haukkui minut pölynimurikauppiaaksi. Pikku hiljaa alkoi selkeä sulaminen ja äiti lupasi pitää Veeran yhden yön, sitten saisin kuulema  aamulla hakea sen heti pois. Suostuin tähän. Tiesin pennun jäävän äidille, mutta toisaalta toki toivoin pennusta omaa koiraa.

Nyt Veera täytti jo yhden vuoden eikä äiti häntä ole vielä pois ajanut. Veerasta on tullut äidin silmäterä. Hän ostaa sille kaikki maailman herkut, jotka neidille vain kelpaavat. Veera nukkuu äidin vieressä, tyynyllä tietty! Veera saunoo ylälauteella ja kulkee kaikki kauppareissut mukana.

Loppu hyvin, kaikki hyvin"

Veerasta ja Sandystä ovat tulleet hyvät ystävät. Veera kyläilee meillä aina silloin tällöin. Vierailulla Sandy ja Veera juoksevat ympäri taloa niin että matot lentelevät.